Kriisipiiri

11.06.09 Barry Eichengreen & Kevin H. O’Rourke – A Tale of Two Depressions & Midnight Collective – Promissory Notes

Posted on: kesäkuu 17, 2009

Kriisipiirin toisella kerralla käsiteltiin ensin Barry Eichengreen & Kevin H. O’Rourke – A Tale of Two Depressions, joka vertaili 30-luvun ja nykyisen laman tilanteita. Toisena käsiteltävänä artikkelina oli Midnight Collective – Promissory Notes, joka käsitteli ensinnäkin kriisin pitkän ja lyhyen aikavälin syitä. Toisekseen artikkelissa kirjoitettiin kriisin mahdollisista seuraksista ja mahdollisuusksita, joita se eri yhteiskuntaluokille tarjoaa mm. vallankuomouksellisten kamppailujen muodossa. Pöytäkirjaan on koottu tekstien pohjalta syntynyttä keskustelua.

Molemmat artikkelit synnyttivät keskustelua vertailevan tutkimuksen ja ylipäänsä erilaisten tilanteiden sekä talousjärjestelmien vertailun järkevyydestä, pätevyydestä ja mielekkyydestä. Voidaanko erilaisia talousjärjestelmiä (sekä aikaperspektiivissä esim. 30-luvun lama vrt. 90-luvun lama vrt. nykyinen kriisi) (”luonteeltaan” kapitalististen, mutta kuitekin toimintatavoiltaan ja muodoiltaan erilaisten yhteiskunta- ja talousjärjestelmien) ylipäänsä kutsua yksinkertaisesti kapitalistisiksi ja missä määrin niiden vertailu mahdollistaa kapitalistisen järjestelmän arvioinnin. Onko olemassa kapitalismi ja kapitalismeja? Kuinka luotettaavaa on mittaaminen ja arvoiminen eri systeemien välillä samoja puhtaasi numeerisia taloudellisia indikaattoreita käyttäen? Toisaalta yksittäisten kansallisten järjestelmien arvoiminen jättää kansainvälisen perspektiivin ja aikaperspektiivin huomiotta eikä tavoita kapitalismin laajuutta ilmiönä.

Tietoisten politiikkasuositusten ja valtiointerventioiden mahdollisuus vaikuttaa lamaan/talouteen yleensä. Voidaanko tietoisella toiminnalla saada aikaan juuri haluttuja seurauksia epätäydellisen informaation ja toimijoiden moninaisuuden vuoksi. Toisaalta täysin vapaita ja koskemattomia markkinoita ei ole missään, niiden toimintaan puututaan aina jollakin tapaa, joten mihin raja vedetään, millainen puuttuminen ei vaikuta ns. markkinoiden häiriöttömään toimintaan? Tietoisen kansallisen ja kansainvälisen politiikan sekä vaikutusvaltaisten toimijoiden jatkuvaa vaikutusta talouteen ei voida kyseenalaistaa. Talous on ihmisten luoma järjestelmä, ei luonnonlaki tai tyhjästä syntynyt.

Velkaantuminen ja velkaraha on olennainen ja vaikutusvallaltaan yhä kasvava osa kapitalismia, (Talouden ns. finanssoituminen.)jossa koko systeemi perustuu saataavilla olevaan lainarahaan ja niillä tehtäviin investointeihin yritys/valtio tasolla sekä kuluttamiseen kansalaisten tasolla. Lainanotto ja –anto ei tunnu enää perustuvan sille, että jokainen aikanaan maksaisi lainansa takaisin, vaan sekä finanssi- että reaalitalouden moottorina toimii jatkuva monimutkaistuva lainoitusverkosto ja korkotuotot. Maailman talous perustuu jatkuvalle velkaantumiselle ja velanantamiselle ja monien talouksien, esimerkiksi USA:n kansantalouden kasvu on johtunut jatkuvasta lainarahalla elämisestä ja jatkuvasta valtion velan kasvattamisesta. Valtion ja kuluttajien verkostot ja toimintatavat kuitenkin erilaisia: valtio ottaa velkaa laman aikana, kuluttajat säästää, nousukaudella valtio säästää ja kuluttajat ottaa velkaa.

Yhä kasvava velkarahalla eläminen (esimerkiksi säästämisen sijaan) ja kansalaisten ”muuttuminen” kuluttajiksi sitoo työväenluokan palkkatyöhön ja pääomaan yhä tiukemmin huononevillakin ehdoilla, sen sijaan, että elämisen ehdot turvattaisiin velkarahan sijaan esimerkiksi hyvinvointivaltion etuuksien parantamisella ja säilyttämisellä. Työväen velka on etukäteen ostettua työtä. Toisaalta velanottamisen mahdollisuuden voi nähdä myös tavallisille tallaajille ”positiivisena” mahdollisuutena, sillä se mahdollistaa pääsyn ennen vain kapitalisteille kuuluneeseen pääomaan ja elintason nousuun (mahdollisuus omistusasumiseen ja omaan autoon (liikkuminen)sekä koulutukseen (korkeat lukukausimaksut) – erityisesti jenkkilän kontekstissa.)

Promissory notes

1) Kriisit työväenluokan ruotuun palauttajina, luokkataistelun kulminaatiopisteinä: mahdollistaa työolojen kontrollin ja työsuhdeoikeuksien kaventamisen. Millaisia konkreettisia uusia (tai uudelleen keksittyjä vanhoja) kontrollin ja säännöstelyn muotoja lama vakiinnuttaa työelämään? Jatkuva kilpailutus ja tehostamisen tendenssi.

2) Mahdollistaako se myös työväenluokan vaatimusten esittämisen, olojen parantamisen laman jälkeen vrt. New Deal:n kaltainen hyvinvointivaltion rakentaminen kurjistuvien työveänluokkaisten massojen mobilisoinnin kautta. Järjestelmän ”sisällä” tapahtuvaa, neuvottelevaa toimintaa ja muutosta.

3) Kriisien vallankumouksellinen potentiaali, massojen mobilisaatio ja järjestelmän kumoaminen. Vallankumouksellinen, järstelmän ”ulkopuolinen” toiminta. Jako valtioiden sisäiseen ja ulkoiseen poliittiseen toimintaan: ikuisuuskysymys muutoksen mahdollisuudesta. Onko vallankumous ainoa mahdollisuus muutokseen vai voiko muutos olla vähittäistä järjestelmän sisäistä muutosta suuntaan tai toiseen?

Keskustelua käytiin jatkuvasta kilpailusta ja tehostamisesta. Yksi lamojen syistä markkinoiden saturaatiopiste ts. kysyntä hiipuu, kun tehostamisen varjolla alennetut palkat ja irtisanotut ihmiset eivät pystykään enää ostamaan kaikkea tuotettua tavaraa, jolloin tehostaminen tulee tiensä päähän ja seuraa ylituotano. Tehostamisen seuraksena hyödykkeille ei löydy enää kuluttajia, joten kysyntä ja sen myötä voitot laksevat, minkä on lopulta pakko johtaa tuotannon supistamiseen. Tehostamisen ja ja jatkuvast kiihtyvän kilpailun vaikutukset ympäristöömme, toisin sanoen jatkuvasti kiihtyvä ja kasvava (materiaaliste) tavaroiden tuotanto ei maapallon rajallisen kestokyvyn vuoksi mahdollista – nykyinen järjestelmä, joka luo yhä uusia tarpeita ja jota innolla elvytetään, on pohimmiltaan kestämätön. Lisäksi tehostamisen ja kilpailun ja sen yhteys ihmisten vieraantumiseen työstä ja yhteiskunnasta yleensä. Ovatko ihmiset lopullisesti muuttuneet kanalaisyhteiskunnassa yhteisesti luotujen sääntöjen puitteissa toimivista kansalaisista markkinoiden ehdoilla pelaaviksi kuluttajiksi?

Finanssitalouden ja reaalitalouden eronteko, niiden suhteet toisiinsa (mihin suuntaan vaikutussuhteet kulkevat tai voiko näitä talouden muotoja edes erottaa toisistaan) herättivät vikasta kestelua ja päädyttiin siihen, että olisi hyvä löytää jokin asiaa käsittelevä artikkelia kriisipiirissä myöhemmin luettavaksi. Kuinka finanssi- ja reaalitalous voidaan ylipäänsä edes käsitteellisesti erottaa toisistaan, kun kyse on kuitenkin keskinäisriippuvaisista ilmiöistä, onko eronteko hyödyllinen vai sumentaako se vain kokonaiskuvaa talouden toiminnasta? Samaan vyyhteen liittyy jo Marxinkin koskettelema aihe materiaalisesta tuotannosta (konkreettiset tavarat) ja abstraktista tuotannosta (palvelut tms.). Mille talouden sektorille, finanssi- vai reaalitalouteen esimerkiksi palvelut lasketaan? Tarvitseeko talous reaalisen perustansa konkreettisessa työssä (työnarvoteoria), vai onko mahdollista, että finanssitaloudessa luodaan rahalla rahaa ja samalla arvoa ilman reallista perustaa? Maailman talous perustuu jatkuvalle velkaantumiselle ja velan antamiselle: valtioiden väliset velat, kansainväliset rahoitusjärjestöt ja –laitokset sekä jatkuva finanssivirtojen kiertokulku. Ennakoitu kulutstaso ylittää jatkuvasti sen tason, jolla tuotetaan. Onko reaalitalouden ”osa” enää riittävän voimakas suhteessa finanssitalouteen?

Mitä on paljn puhuttu luottamus talouteen? Perustuuko talousjärjestelmämme siis puhtaasti ”luottamiseen” vai onko puhe luottamuksesta todellisuudessa konkreettisten ilmiöiden psykologisointia? Ei ole olemassa yleistä ”kapitalismin” luottamuspulaa, vaan luottamukseen viitatessa se täytyy aina sitoa konkreettiseen tilanteeseen ja toimijoihin markkinoilla. (Esim. ihmiset ottaa lainaa, asuntojen kysyntä ja hinnat nousee, asuntomarkkinat kuumenee, mutta pankkeja ei haittaa vaikkeivat yksittäiset ihmiset pystyisi maksamaan lainojaan takasin, koska pankit saavat aina rahansa takaisin vaikka viimekädessä takavarikoimalla. Jos taantuma on yleinen ja asuntojen hinnat laskee kysynnän puutteen ja maksuvaikeuksien takia, silloin luottamuspula syntyy ja koko järjestelmä joutuu ongelmiin, koska pankki ei saa/usko saavansa rahojaan takaisin millään konsteilla).

Mitä tarkoitetaan talouden finanssoitumisella, mitkä ovat sen syitä ja seurauksia? Johtuuko talouden finanssoituminen siitä, että reaalitaloudessa saavutetaan saturaatiopiste (tuotanto ei voi laajentua enää uusille tavarantuotannon alueille), minkä seurauksena taloudellinen aktivitetti ”pakenee” finanssitalouteen. (Ajatus kapitalistisentalousjärjestelmän jatkuvasta laajenemisesta uusille alueille.)Finanssitalouden laajentuminen tavallisten ihmisten elämään ja ns. kansankapitalismi (tavalliset kansalaiset sijoittajina ja esim. eläkerahastot, jotka sijoittavat paljon yksittäisten ihmisten pääomaa).

Pöytäkirjan pitäjänä Veera Kaleva (Pahoitteluni siitä, että teksti tuli nettiin näin myöhään, kertakaikkiaan unohdin koko homman.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

RSS Kriisiuutisia Suomesta

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

RSS Kriisiuutisia ulkomailta

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

RSS The Great Recession

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

RSS Taloussanomat

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.
Mainokset
%d bloggers like this: