Kriisipiiri

Archive for the ‘historiallinen vertailu’ Category

Kolmastoista elokuuta Kriisipiirissä luettiin Andrew Klimanin teksti Destruction of Capital and the Current Economic Crisis. Tekstissä Kliman analysoi nykykriisin taustaa ja syytä nojautuen Marxin voiton suhdeluvun laskutendenssiin. Kapitalismi ei voi kasvaa loputtomasti eikä selvitä kriiseistään ilman konkreettisen pääoman eli fyysisen pääoman, raaka-aineiden ja tuotantovälineiden sekä imaginaarisen pääoman eli osakkeiden, velkojen, saatavien, lainojen, tappioiden jne arvojohdannaisten ajoittaista tuhoutumista.

Klimanin mukaan talouskriisin syyt tulee jäljittää 70-luvulle. Toisen maailmansodan vaikutus ja sodanjälkeinen jälleenrakennus verrattuna 30-luvun lamaan oli nostanut taloutta, mutta seitkytluvun alkuun mennessä maailmantalouskasvua ylläpitänyt Bretton Woods -järjestelmä oli kriisissä. Nyt olemme jälleen tilanteessa, jossa imaginaarista pääomaa on pumpattu liikaa rahoitusmarkkinoille, jonka seurauksena myös reaalitalous on kriisiytynyt. Hullunkurisesti systeemiä on pyritty pelastamaan palauttamalla kuluttajien luotto systeemiin pumppaamalla rahaa vain entistä enemmän Karl Polanyin kuvaaman saatanallisen myllyn, vapaan markkinatalouden pelastamiseksi. Keynesiläisyys tai muunlainen talouden säännöstely ei Klimanin mukaan ole ratkaisuna validi, sillä markkinoiden vapauttaminen, kultakannasta irroittautuminen ja kaikenlaisen pörssikeinottelun salliminen olivat hätäratkaisuja säännösteltyjen markkinoiden ja valtiojohtoisen kriisiytymisen. Kapitalismin voidaankin sanoa olevan järjestelmä, jonka perusluonteena on liikkua kriisistä kriisiin aiheuttaen pörssikurssien notkahtelun lisäksi runsaasti inhimillistä kärsimystä. Kliman palauttaa kysymykseen valtion suhteessa kapitalismiin; kapitalismi on hallitsematon järjestelmä, joka pyrkiessään maksimoimaan voitot kriisiyttää niin säännöstellyt kuin sääntelemättömätkin markkinat.

Klimanin teoria ei ennusta kapitalismin vääjäämätöntä romahdusta, sillä keinot joilla lisäarvoa voidaan tuottaa yhä uusista kohteista, ovat loputtomat. Voidaan tulkita kriisiytymisen yleinen tendenssi, mutta ei kuitenkaan kapitalismin loppua, sillä kriisi on kapitalisteille myös mahdollisuus uuteen kasvuun, joka perustuu entistä suuremmalle määrelle työtunteja, sekatöitä, joustavuutta, pienempiä palkkoja, vähempiä lomapäiviä ja niin edelleen. Kriisi on siis paitsi siis merkki talouden notkahduksesta, myös poliittisten voimien kamppailuhetki, jolloin määritellään, miten seuraavaa nousukautta lähdetään tavoittelemaan. Kun kriisiä hillitään julkisella politiikalla, kuten erilaisilla ”elvytyspaketeilla”, kriisit ovat pienempiä mutta säännöllisempiä. Uskon palauttaminen markkinoihin siis ainoastaan pitkittää kriisiä ja muodostaa siis jo seuraavaa mahdollista kuplaa, tällä kertaa kenties eri puolelle maailmaa ja erilaiseen tuotannonhaaraan.

Kolmannelle kerralle luettiin Karl Heinz Rothin Global crisis – Global proletarianisation – Counter-perspectives.

Keskustelua herätti kapitalististen kriisien historiallisen vertailun mielekkyys, sillä tekstissä verrataan nykyistä kriisiä muun muassa 1930-luvun lamaan sekä 1873-1895 kestäneeseen talouden taantumaan. Piirissä kyseenalaistettiin kapitalismin kriisien vertailun mielekkyys, sillä kriisien aikaperspektiivit, vaikutukset ja keinot vastata talouden ongelmiin poikkeavat aina ajan ja paikan mukaan. Esimerkiksi 1930-luvun lamaan vastattiin protektionismilla, kun nyt ainoastaan harvat (esim. Venäjä, Korea) ovat ryhtyneet protektionismiin. Myös Amerikka horjuu nyt enemmän kuin ennen toista maailmansotaa, sillä se on nyt riippuvaisempi Kiinan taloudellisesta tuesta sekä eri puolilla maailmaa käymistään sodista.

Kapitalistinen talousjärjestelmä ja siihen perustuva voitontavoittelu ei kuitenkaan perustavanlaatuisilta periaatteiltaan ole muuttunut viimeisen 80 vuoden aikana paljoakaan, joten kriisejä historiallisesti vertaamalla voidaan ymmärtää ja nähdä niiden yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista esimerkiksi historiallisesti muuttuneita tai muuttumattomia valta-asetelmia, resurssien jakoa ja niin edelleen. Mielenkiintoisen yhtymäkohdan 30-lukuun tarjoaa esimerkiksi eurovaalit, joissa eu-vastaiset, muukalaisvastaiset ja muuten äärioikeistolaiset mielipiteet kasvattivat kannatustaan. Onko Euroopan mahdollista horjua samalla tavalla nykyisen laman myötä kuin 1900-luvun alussa? Toisaalta ekologisesta katastrofista huolimatta nimenomaan vihreä teknologia ja siihen perustava talouskasvu voivat olla avaimia ja moottoreita, joilla nykyisestä kriisistä selvitään ja joiden avulla kapitalismi onnistuu leviämään markkinoilla ja luomaan kokonaan uusia markkinoita. Tämä on seurausta siitä, että myös kapitalistisen tuotannon uusintaminen perustuu nykyisin yhä enemmän mielikuville.

Keskustelua herätti myös kriisianalyyseissä yleisenä vallitseva deterministisyys. Erityisesti vasemmistolaisissa kriisianalyyseissä näyttäisi olevan erityisen vahvana kaksi päinvastaista tendenssiä; kriiseissä nähdään joko kapitalismin väistämätön tuhoutuminen tai kapitalismin ja pääoman vahvistuminen entisestään sekä työvoiman heikentyvät elinolot. 2000-luvulla kuvioon on lisäksi tullut ekologisen katastrofin ainekset vihreän liikkeen ja ympäristöaktivistien toimesta. Kapitalismin viimeisen 200 vuoden kehitys osoittaa, että muutokset ovat arvaamattomia ja tämänkaltaiset romahdukset eivät suurestakaan horjumisesta huolimatta ole toteutuneet, vaikka maailma on jo kahdesti ajautunut maailmansotaan. Kuinka nopeasti ja kuinka massiiviset joukot lähtevät mellakoimaan kaduille kurjistuvien elinolosuhteiden myötä? Toteutuuko esimerkiksi ekonomistien povaama Englannin ”summer of rage” ja kuinka nopeasti ihmiset mobilisoituvat kriisin myötä paikallisesti, kansallisesti, kansainvälisesti, globaalisti? Mikä olisi Ylemaksun lisäksi sellainen suomalaisia yhdistävä tekijä, että mieltä lähdettäisiin osoittamaan laajemmin?

Mitä tulevat olemaan nykyisen kriisin myötä pääoman ja työvoiman väliset ja sisäiset suhteet? Esimerkiksi Taloussanomien tuoreen uutisen mukaan Suomessa ei enää ole varmoja työpaikkoja; työvoimatoimistossa asioi ”normaalien” työnhakijoiden lisäksi yhä enemmän tohtoreita, johtajistoa, sotilaita, psykologeja ja juristeja. Kriisin myötä työn luonne tullee muuttumaan ja erityisesti kehittyneissä talouksissa siirryttäneen kaiken aikaa selkeämmin alkutuotannosta palvelujen tarjontaan. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että ”tarpeiden” tyydyttämisestä siirrytäänkin yhä selkeämmin ”halujen” luomiseen ja niiden tyydyttämiseen. Palveluammattien palkkauskehitystä kuvaa esimerkiksi se, että palkkausjärjestelmissä palkitaan toisaalta työntekijän yksilöllisten taitojen mukaan, toisaalta ainoastaan sen ajan mukaan, jonka työntekijä viettää asiakkaan kanssa.

On lisäksi mahdollista, että työmarkkinoiden joustavaksi tekemisen seurauksena työnantajien ja työntekijöiden rinnalle kehittyy työnvälittäjien luokka. Nykyisen laman myötä työnvälitysfirmojen suosio kasvanee ja työvoima prekarisoituu. Myös toisenlaista kehitystä tapahtunee, esimerkiksi yhtiön osakkeita lahjoitetaan työntekijöille ja näin sitoutetaan toisaalta yhtiöön, toisaalta tuodaan asuntomarkkinoilta finanssimarkkinoille. Keskiluokkaistumisen seuraava askel on työläisten osakeomistaminen ja sijoittaminen. Kehityksessä on otettava huomioon yrityksen koko ja liikevaihdon volyymi. Konkurssissa työntekijä menettää työnsä, mutta säilyttää koulutuksensa ja työtaitonsa, kun yksityisyrittäjä voi menettää kaikki mahdollisuudet harjoittaa elinkeinoa tai tehdä töitä. Lopuksi keskustelua herätti suurten yrityskorporaatioiden johtoportaan palkkaus. Pienyrittäjän ja monikansallisen yrityksen välinen volyymiero on niin suuri, että suurempi voi tehdä typeriäkin riskejä. Kuitenkin yrityspomojen (samoin kuin valtionyritysten pomojen) bonukset kasvavat, sillä se on motivaattori ja palkkio onnistuneesta riskinotosta. Kontulaa mukaillen, kuinka helvetin pieni tulee olla yritysjohtajien motivaatio, että tarvitaan miljoonabonukset työhön inspiroimiseksi. Eikö tällaisilla bonuksilla voitaisi houkutella myös uuden työn sankareita?


RSS Kriisiuutisia Suomesta

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

RSS Kriisiuutisia ulkomailta

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

RSS The Great Recession

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.

RSS Taloussanomat

  • On tapahtunut virhe; syötteen palvelin ei luultavasti vastaa. Yritä myöhemmin uudestaan.